tiistai 30. elokuuta 2016

Ottakaa järjestysnumero

Ei tämäkään liity mitenkään mihinkään.

Olen huomannut yhden jännän ilmiön. Minulla on tällä hetkellä neljä isoa ideaa, joista haluan varmasti tehdä kirjankokoisia, sekä yksi jonka muodoksi on valikoitunut sarjakuvaromaani. Kun mietin missä järjestyksessä ne haluan kirjoittaa/piirtää, tulee heti selväksi että ne on pakko kirjoittaa keksimisjärjestyksessä. Siis PAKKO. Ja yksi kerrallaan! Muuten tulee sellainen olo että maha kiertyy solmuun ja kaikki on väärin.

Ensimmäinen, eli nyt työstämäni idea, on  keksitty 17-vuotiaana, kolme korkeakouluaikoina, neljäskin oikeasti opinnäytetyön viimeistelyn aikoihin, mutta silloin olin jo niin pitkälti ulkona korkeakoulusta, että ei enää tunnu oikealta laskea sitä samaan kauteen.

Muitakin tarinoita on versonut, mutta ne ovat kuihtuneet pois ennen kuin pääsivät kasvamaan kovin isoiksi. Joitain värjyy myös edessäpäin, mutta niistä ei vielä voi sanoa onko niillä kestovoimaa.

Onkohan taustalla jokin logiikka vai vain oma urautuneisuus tai jääräpäisyys? Tuntuu kuin tarinoiden läpi kulkisi ne yhteen liittävä hopealanka jota ei sovi mennä pätkimään, tai ne muodostaisivat jokainen selkärangan nikaman, joiden pitää olla kohdillaan jotta kokonaisuus toimii. Mikä kokonaisuus? En tiedä, Tuotanto. Tuntuu kovin suuruudenhullulta käyttää tuota sanaa, varsinkin ei mitään julkaisseena eikenenäkään.

Kiinnostaisi tietää kuinka muilla. Onko mielessä tiukka järjestys tai tapa, jonka perusteella tarinat pitää saattaa maailmaan? Vai voitko ottaa hyppysiisi minkä tahansa tarina-aihoistasi ja lähteä työstämään vailla mitään rajoitteita?

Ps. Tänään näin varpushaukan. Viime viikolla lumikkoja ja käärmeen. Kaikki kaupungissa.


Tällä hetkellä luen: En mitään, koska luin aikaisemmin päivällä edellisen kirjan loppuun. Tai luen minä Kielitoimiston oikeinkirjoitusopasta ja yritän oppia, mutta ehkä sitä ei lasketa. Hieno kirja toki, ei siinä mitään.

Tällä hetkellä kuuntelen: Faithless, Insomnia.



1 kommentti:

  1. Minulla ei varsinaisesti ole tiukkaa järjestystä ideoiden saattamiselle maailmaan, mutta sellainen on, että tuntuu, että työn alla oleva pitäisi saada pois ennen kuin voi aloittaa uutta. Vaikka työn alla oleva juttu ei toimisikaan, tuntuu, että se jää kolkuttamaan omaatuntoa, jos se ei valmistu ja hylkään sen jonkin toisen tieltä... Vaikka onkin aivan normaalia, ettei kaikista tarinoista ole valmistumaan. Eli tuo yksi kerrallaan olo on tuttu! Ainakin nykyään, joskus ennen saatoin kirjoitella päällekäin tekstejä.

    VastaaPoista