sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kipsissä

Aamulta

Elämä kulkee uomissaan. Talvella se muuttui koskeksi, jonka pelkäsin johtavan isoon luita murtavaan vesiputoukseen. Onneksi asiat kääntyivät parempaan ja taas on liuttu tyveneen veteen. 

Luin blogin vanhoja tekstejä läpi. En enää edes muista mihin kohtiin kässäriä niissä viitataan. Ne tuntuvat etäisiltä, jonkun toisen, paljon nuoremman, kirjoittamilta. Tuntuu että olen muuttunut paljon edellisestä tapaamiskerrasta. 

Käsikirjoitus on melkein kuin samassa pisteessä kuin viimeksi tänne kirjoittaessani, vaikka oikeasti paljon on tapahtunut sen suhteen. Itseasetetut deadlinet ovat tulleet ja menneet kerta toisensa jälkeen. Viimeiset puoli vuotta on ollut työskentelyn kannalta hyvin katkonaista aikaa. Ei se mitään oikeastaan. En ole nopea kirjoittaja, se on tullut selväksi. Minun pitää märehtiä kirja ja unohtaa aika.

Kässäri on tehnyt monta muodonmuutosta. Joskus taisin sanoa, että se on jollain muotoa goottiromanttinen, ehkä se vieläkin on, mutta sen henki on muuttunut jo aikaa sitten. Se on punkahtavampi, rosoisempi, melankolisempi, humoristisempi.

Tällä hetkellä olen pikkuisen kipsissä juonen kanssa. Minulla on kliimaksi, mutta en saa siitä tiukkaa otetta. Pala siitä on hukassa, sen tiedän. Yksi iso, kierroksia lisäävä pala.

Mitä muuta kuuluu? No, istun liikaa, syön liian paljon sokeria, nukun liian vähän, luen paljon. Toivon pääseväni muuttamaan, mietin ajokortin ajamista ja sitä, että ampiaisten täytyy olla ainakin kärpäsiä älykkäämpiä koska ne osaavat useimmiten mennä itse tuuletusikkunasta takaisin ulos.


Tällä hetkellä luen: 
Stephen King, Painajainen sekä Uinu uinu Lemmikkini. David Lodge, Art of Fiction.

Tällä hetkellä kuuntelen: 
Kirjoittaessa olen kuunnellut paljon synthwave mixejä Youtubesta sekä Vangeliksen Blade Runner-soundtrackia. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti